Farooq polveutuu joukosta hienoimpia egyptinarabeja mitä kuvitella saattaa. Sen suku selittääkin paljon sen omasta kapasiteetista, luonteesta, sekä komeasta ulkonäöstä. Orin koko suvun kerrotaan olevan kotoisin samoilta seuduilta Egyptistä ja se on arvokas osa tätä pitkään jatkunutta verenperimää.
Farooqin isä, Farag, on Abd-Al-Karimin hienoimpia oriita, joten kuten kuvitella saattaa, oli Farooq miehelle tärkeä kasvatti. Näin itse Faragin Egyptinmatkallani ja tämän tummanruunikon, miltei mustan, orin turkki tuntui lähestulkoon hohtavan kiiltävänä. Sen kaula oli erinomainen ja profiili kauniisti kovera. Abd-Al-Karim kertoi, että Farag on voittanut monissa sikäläisissä kilpailuissa ja menestynyt etenkin laukkaradoilla. Westerniä, tai muita tämän maailman hullutuksia ei Abd-Al-Karimin tallin kotiseutuvilla nähty, mutta laukkaradat olivat heille hyvin tärkeitä ja voitokas hevonen laukkaradoilla vaikutti olevan hyvässä arvossa. Laukkaratojen lisäksi Abd-Al-Karim oli kierrättänyt oria erilaisissa näyttelyissä lisätäkseen tämän arvoa jalostushevosena ja juurikaan pahaa sanottavaa ei tuomareilla näyttänyt oriista olevan. Vähän eloisampaa liikettä siltä toivottiin. Faragilla oli takanaan monia varsoja ja se alkoi tulla jo kunnioitettavaan kahdenkymmenen vuoden ikään. Abd-Al-Karim kertoi, että olisi erittäin surullinen, mikäli ori menehtyisi lähipäivinä. Se oli erityisen suuri osa hänen arabijalostustaan ja siitä oli saatu monta upeaa varsaa.
Farooqin isänisä, Fahid, oli komea musta ori upeasta suvusta. Fahid asui elinikänsä Aamina Arabiansissa, jossa asuivat myös tämän isä Gamil ja emä Fizza. Niinpä Farooqin isänpuolen suvulla on pitkä perintö juuri Aamina Arabiansin kauniilla tiluksilla. Gamil ja Fizza olivat olleet Abd-Al-Karimin isän hevosia ja kuolleet ennen, kuin siittola oli siirtynyt pojalle. Abd-Al-Karim kuitenkin kertoi, että muisti nämä kaviokkaat lapsuudestaan ja etenkin melko korkea arabitamma Fizza oli tehnyt häneen vaikutuksen kauneudellaan. Rautias tamma oli ollut luonteeltaankin lempeä ja Abd-Al-Karim oli saanut ratsastaa sillä lähiseudulla. Gamil oli ollut isän arvostettuja siitosoreja, punaisenruunikko, eikä nuorella villillä Karim-pojalla ollut ollut asiaa tämän luokse. Hän oli katsellut oriita kateellisena kauempaa. Fizzan ja Gamilin jälkeläinen, Fahid, oli, kuten sanottua, ollut kuitenkin hänen hevosensa. Ja mustalla orilla oli monta komeaa jälkeläistä ja ori itsekin oli kuulemani mukaan oikein hyvin menestynyt.
Farooqin isänemä, Rihhel oli kimo, kuvankaunis egyptinarabitamma, joka etenkin näyttelyurallaan hurmasi yleisöä. Tamma toimi laukkahevosena elämänsä ensimmäiset elinvuodet ja siirtyi sitten yhdeksänvuotiaana arvostetuksi siitoseläimeksi. Rihhelillä, kuten useimmilla hyvillä siitoseläimillä, oli myös hyvät vanhemmat. Sen isä Hameed oli seudun arvostetuimpia laukkureita ja emä Hala Abd-Al-Karimin isän upeita siitostammoja.
Farooqin emä, Fahima, oli Egyptinmatkalla käydessäni Abd-Al-Karimin nuori lupaus. Tamma oli tietenkin jo Faqoorin varsomisesta kasvanut ja ikää tällä oli jo kahdeksan vuotta. Varsojakin oli kertynyt toinen, vielä vieroittamaton puoliveli Matzur, joka vaikutti luonteeltaan yhtä iloiselta ja säpsäkältä kuin Farooqkin. Farima näytti viettävän suht leppoista elämää - siitostammana sitä ei koulutettu muuta kuin perusratsuksi, eihän sen päätehtävä ollut menestyä ratsastuskilpailuissa. Näyttelyissä tammaa oltiin käytetty jo paljon ja tämän sanottiin olevan rakenteeltaan hyvin lupaava.
Farooqin emänisä, Fareed-niminen kimo ori, oli aikoinaan näyttävä näytöshevonen. Se matkasi erilaissa näytöstyylisissä laukkakilpailuissa ympäri Eqyptiä ja menestyi hyvin. Orin vanhemmat, isä Hasim ja rautias emä Hawa tunnetaan siitä, että ne ovat olleet vuosikausien ajan pari ja niiden jälkeläisiä on myyty ympäri maailmaa niiden erinomaisen rakenteen vuoksi.
Farooqin emänemä, Izdihar, oli kaunisrakenteinen, melko tavallinen siitostamma hyvästä isäorista Hayder. Izdihar itse ei juuri menestynyt näyttelykehien ulkopuolella, mutta sen isä tunnetaan häikäilemättömän rohkeana ja tasapainoisena ratsuna, joka kantoi ratsastajaansa legendaarisella nopeudella läpi Saharan autiomaankin. Izdiharin emä, Isra oli paljolti tyttärensä kaltainen, tavallinen hevonen.